Poimulehdellä (Alchemilla) on kyky muodostaa siemeniä ilman hedelmöitystä. Tästä syystä poimulehdellä on monia ns. pikkulajeja. Poimulehden kellanvihreät kukat ovat ryhminä harvassa latvakukinnossa. Kukista puuttuu kokonaan teriö. Poimulehti on levinnyt koko Suomeen. Ulkonäkö vaihtelee kasvupaikan ja maantieteellisen sijainnin mukaan.
Wikipedian mukaan poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita, joilla on uskottu olevan myyttisiä voimia. Latinankielinen nimi Alchemilla viittaakin alkemiaan. Vesipisarat lehden pinnalla eivät välttämättä olekaan kasteen tai sateen jäljiltä, vaan kasvin itsensä erittämiä.
Ruotsissa on maininta aatelisneidoista, jotka ovat koonneet poimulehden pisarointinestettä, koska uskottiin, että siinä peseytyminen säilytti ikuisen nuoruuden. Povi pysyisi pyöreänä ja kasvot persikanpehmeinä.
Poimulehdestä tehtyä teetä voi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti. Sisäisesti nautittuna teenä sillä on hoidettu mahahaavoja, liian runsaita kuukautisia, sokeritautia ja äkillisiä tulehduksia. Ulkoisesti keitettä on käytetty haavalääkkeeksi, kääreisiin ja hauteisiin. Nuoria poimulehden lehtiä voi käyttää keväällä salaattiin.
Lähteet: Lasse J. Laine, Suomen luonto, tunnistusopas. Wikipedia. Piirainen M., Piirainen P. ja Vainio H., Kotimaan luonnonkasvit. Lempiäinen, P., Sano se kukkasin, kasvit vertauskuvina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti