Päivänkakkara

Tämähän ei ollutkaan niin helppo juttu kuin ensin luulin. Kuvailin päivänkakkaroita sen minkä kerkesin ja olin laittamassa niitä blogiin, kun luontokirjoja lukiessani havaitsin, että peltosauniolla ja peltosauramolla on ihan samanlainen kukka. Piti mennä takaisin kuvauspaikalle ja tutkailla kuvaamieni kukkien lehtiä ennen kuin varmistui, että olihan se päivänkakkara (Leucanthemum vulgare).

Päivänkakkaran lehdet ovat lusikkamaisia, suikean puikeita ja tylppäsahaisia, kun taas peltosauramolla lehdet ovat 2 tai 3 kertaa pariliuskaisia ja yleensä karvaisia. Myös peltosauniolla lehdet ovat 2 tai 3 kertaan pariliuskaisia ja liuskat pitkiä, miltei rihmaisia.

Päivänkakkara kukkii heinä-elokuussa ja on melko yleinen koko maassa. Päivänkakkaraa löytää niityiltä, tienvarsilta, kedoilta ja metsänreunoista.

"Rakastaa, ei rakasta, rakastaa..." tai "ei, juu, ei, juu..."  Päivänkakkaraa on nimitetty myös ennustuskukaksi, koska kansalla on ollut tapana nyppiä terälehtiä jonkin asian selvittämiseksi. 

Päivänkakkaraa on nimitetty myös papinkaulukseksi ja tällaisena se tunnetaan ruotsin, norjan ja tanskan kielissä (prästkrage). Päivänkakkara on tuonut mieleen pappien kaulan ympäri kiertävän röyhelömäisen ns. myllykivikauluksen. Suomessa myllykivikaulus tunnettiin vielä 1600-luvulla, mutta Norjassa ja Tanskassa kaulus kuuluu edelleen papin virka-asuun.

Lähteet:
Lempiäinen, P., Sano se kukkasin, kasvit vertauskuvina.
Piirainen, M., Piirainen, P. & Vainio, H. Kotimaan luonnonkasvit.
Nylén, B. Suomen ja Pohjolan kasvit.
Schauer, T. & Caspari, C. Luonnonkasvit, suuri maastokäsikirja. (suom.toim. Kurtto A.)
Kurtto, A., Laine, L., Parkkinen, S. & Varjo, M. Suomalaisen luonto-opas, yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä.