Siankärsämö

Miten liekään tällaisen nimen saanut? Siankärsämöä (Achillea millefolium) on kutsuttu myös kärsäheinäksi, mäntäpääksi, aivastusruohoksi ja kuperkeikkaheinäksi. Siankärsämö on hyvin yleinen ihmisen muokkaamilla paikoilla: pihoilla, niityillä, ojavarsissa ja pelloilla. Sitkeänä kasvina se säilyy hyvin kerran saavuttamallaan kasvupaikalla. Siankärsämö on ns. talventörröttäjä, jonka siemenet karisevat yleensä vasta hangelle ja leviävät siitä tuulen mukana.

Siankärsämön kukat voivat olla valkoisia, vaaleanpunaisia tai sinipunaisia. Varsi on pysty, jäykkä ja 20 - 40 cm korkea. Tuoksu on vahvasti ryydintuoksuista ja kukkaa tapaa kaikenlaisilta kuivilta kedoilta, pihan pientareilta ja teiden varsilta. Kukka on hyvin yleinen koko maassa. Sitkeä siankärsämö on ollut ennen vanhaan suosittu lääke. Kukinnot kerätään kukinnan alkuvaiheessa lähes ilman vartta ja kuivataan. Siankärsämötee edistää ruuansulatusta, parantaa tulehduksia ja hillitsee verenvuodatusta. Lisäksi teellä on hoidettu influenssaa, ummetusta sekä peräpukamia. Siankärsämön nuoret ja pehmeät lehdet ovat hyvää salaattina ja yrttimausteena. Ne sisältävät mm. mangaania ja magnesiumia seitsemän kertaa enemmän kuin persilja ja nokkonen.

Lähteet: Nylén, B. Suomen ja Pohjolan kasvit. Piirainen, M., Piirainen, P. & Vainio, H. Kotimaan luonnonkasvit. Laine, L. Suomen luonto, tunnistusopas. Schauer, T. & Caspari, C. Luonnonkasvit, suuri maastokäsikirja (suom. toim. Kurto A.)